Tämä tapaus kertoo uudesta maanviljelijästä, joka muuttaa perheensä kanssa maaseudulle toteuttamaan unelmaansa. Yrityksen vaatimukset, työmäärä ja lapsen vakava sairaus vaikuttavat lopulta heidän suhteeseensa ja johtavat avioeroon.

Agrisentinelles-verkosto on useiden yhteistyökumppaneiden muodostama verkosto, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta, kouluttaa ja varustaa vapaaehtoisia naisia ja miehiä, jotka työskentelevät maanviljelijöiden kanssa, osallistumaan itsemurhien ehkäisyyn, jotta he voisivat: tunnistaa paremmin maanviljelijät, joilla on vakavia vaikeuksia tai psyykkistä ahdistusta; ohjata maanviljelijöitä helpottamaan heidän pääsyään olemassa olevaan tukijärjestelmään; kehittää asenteita, jotka on mukautettu herkässä tilanteessa oleville maanviljelijöille, ilman että he ovat sosiaalityöntekijän tai psykologin roolissa.

Georgen elämässä oli useita ongelmia, jotka kasaantuivat. Tämä aiheutti stressiä, ahdistusta sekä masennusta ja johti henkiseen ja fyysiseen rasitukseen. Suurin hänen tilanteeseensa vaikuttava tekijä oli, että hän ei pystynyt sanomaan mihinkään pyyntöön "ei". Pyynnöistä kieltäytyminen olisi saanut hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi, sillä hän ei halunnut tuottaa kenellekään pettymystä. Tilanne aiheutti hänelle erittäin ahdistuneen olon ja hän tunsi hukkuvansa kaiken alle. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut mitään kontrollia elämäänsä.

Monien nopeasti peräkkäin tapahtuneiden kuolemantapausten jälkeen syntyi valtava paine, joka johti poikkeuksellisen myönteisiin yhteisiin toimiin. Kylän ja alueen naiset astuivat esiin, reagoivat ja ryhtyivät merkittäviin toimiin.

Vojtěch Pýcha on tšekkiläinen nuori maanviljelijä, joka on osakeyhtiönä toimivan 150 hehtaarin kasvinviljelytilan osaomistaja. Hän johtaa päivittäisiä toimintoja ja viljelee muun muassa viljaa, sokerijuurikasta ja soijaa. He työskentelevät yhdessä isänsä kanssa ja palkkaavat kausityöntekijöitä sadonkorjuun ajaksi. Vojtěchilla on kuitenkin mielenterveyshaasteita, jotka johtuvat raskaasta työtaakasta, maatilan velvollisuuksien, opiskelun ja viljelijöiden roolien ulkoisen edustamisen yhteensovittamisesta. Äskettäin yritys kärsi 50 000 euron tappion vehnän hinnan laskusta, mikä aiheutti stressiä ja epävarmuutta. Lisäksi hänen on ollut vaikea jakaa kamppailujaan, koska muut eivät voi samaistua hänen ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa. Hänen maisteriopintojensa jatkaminen on lisännyt hänen kuormitustaan. Vojtěch löytää keinoja selviytyä tapaamalla ystäviä ja pelaamalla koripalloa. Vaikka hän voi delegoida osan maatilan töistä, opinnot eivät tarjoa kaivattua joustavuutta.

Tämä tapaus kertoo viljelijän kokemuksista. Hän hoitaa suurta perheviljelmää, muun muassa vuokraa maata kolmansilta osapuolilta ja tarjoaa palveluja muille viljelijöille. Tämä on kertomus hänen kokemuksestaan avioerosta, perhe-elämän hoitamisesta kahden huollettavan lapsen kanssa kärsien samalla rappeutuvasta sairaudesta. Kokonaisuus saa hänet tuntemaan itsensä ylikuormittuneeksi.

Farmers4Safety Managing Risk Together EIP AGRI -pilottihankkeessa otettiin käyttöön vertaisryhmämentorointi- ja valmentajamalli, jonka tarkoituksena oli saada viljelijät muuttamaan asenteita ja käyttäytymistä maatilojen turvallisuuden suhteen puuttumalla maatilojen turvallisuuteen ja henkiseen hyvinvointiin liittyviin sosiaalisiin normeihin ja parantamalla niitä.

Taloudellinen stressi maatilalla on usein kokonaisvaltanen asia, joka vaikuttaa laajasti. Taloudellinen stressi vaikuttaa tuotannon lisäksi maatalousyrittäjän henkilökohtaiseen elämään, henkilökohtaiseen toimeentuloon. Taloudelliset haasteet aiheuttavat usein ajatuksia, jotka liittyvät myös maatilan jatkuvuuteen ja ylisukupolvisiin arvoihin. Taloudellista stressiä on ollut maatiloilla pitkään. Jatkuvassa epävarmuudessa eläminen ja se, että maatiloilla täytyy samalla suunnitella jotenkin eteenpäin. Investoinnit ovat suuria ja niitä tehdään katsoen tulevaisuuteen, mutta taloutta ei ole mahdollista suunnitella pidemmälle, kuin ehkä maksimissaan muutamien vuosien päähän tällä hetkellä. Taloudellinen stressi on tällä hetkellä maatalousyrittäjillä suuri kuormitustekijä.

Kun isän traaginen kuolema ladossa oli tapahtunut, nimettiin puheissa maanviljelijä tilan jatkajaksi, hänen ollessa vasta 12-vuotias. Perheviljelmällä syntyi tilanne, joka oli täynnä paineita.

Oliver varttui suurperheessä 1970-luvun alussa pienellä maatilalla. Oliver kertoi, että aikaisempina vuosina nuorena aikuisena, kun hän oli poissa kotoa, hänellä oli alkoholiongelma, joka, kuten hän sanoi, johti valitettavasti siihen, että hänestä tuli alkoholiriippuvainen. Tämä johti lopulta siihen, että hänestä tuli alkoholisti. Hänen kasvava riippuvuutensa alkoholista ja sen käytöstä johti säännöllisiin masennus- ja ahdistuneisuusjaksoihin sekä huonoon fyysiseen terveyteen.

Kun sukupolvenvaihdos on saatu päätökseen, nuori maanviljelijä aikoo rakentaa uuden navetan. Hänen äitinsä loukkaantuu kuolettavasti onnettomuudessa. Tilanne laukaisee avuttomuuden ja sanattomuuden.

Diana on nuori toscanalaisviljelijä, joka on johtanut perheensä viinitilaa vuodesta 2008. Siitä lähtien, kun hän otti tilan haltuunsa, hän alkoi kokea ahdistusta suuren vastuun vuoksi ja yksinäisyyttä, joka syntyi, kun hän jätti ystävyyssuhteensa ja muutti maaseudulle. Kun näitä tunteita oli koettu useita vuosia, vuonna 2018 kaikki kärjistyi masennukseksi, kun hänen lapsensa (kaksoset) liittyivät hänen elämäänsä ja heidän mukanaan tuli lisää paineita ja ahdistusta. Tässä vaiheessa hän päätti hakea ammattiapua, ja nykyään hän pystyy hallitsemaan näitä ongelmia järkevämmin.

Lypsykarjan navetan rakentamisen jälkeen, joka oli jo haastavaa aikaa, syntyi ensimmäinen lapsi. Asuntotilanne muuttui entistäkin ahtaammaksi ja ahtaammaksi:

Vuodesta 2014 lähtien EmbraceFARM on työskennellyt maatilaperheiden hyväksi, joihin on vaikuttanut äkillinen menetys, trauma tai epäilty itsemurha, tarjoamalla vertaistukiryhmiä, vuotuisia kirkollisia muistotilaisuuksia ja suruviikonloppuja.

Fiona on maanviljelijän vaimo ja neljän nuoren aikuisen lapsen äiti. Fiona luopui maatilan ulkopuolisesta työstään ollakseen kokopäiväisesti kotona ja auttaakseen maatilan hoidossa pari vuotta avioitumisensa jälkeen. Hänen mielestään työskentely muualla kuin kotona ja aamuin illoin maatilan töissä auttaminen oli väsyttävää ja uuvuttavaa. Fiona korosti, että työstä luopuminen jätti hänet taloudellisesti riippuvaiseksi aviomiehestään ja muista hänen perheenjäsenistään, jotka myös osallistuivat maatalousyritykseen. Nämä uudet olosuhteet synnyttivät tunteita eristäytyneisyydestä, heikosta itsetunnosta ja identiteetin menettämisestä.

Sirkku ja Mika pitävät kahden robotin navettaa Suomessa. Heidän aloittaessaan tilalla 1997 oli heillä lypsyssä 20 lehmää, tällä hetkellä tilalla on 150 lypsävää. Investointeja he ovat tehneet jaksoissa. Viimeisin laajennus aloitettiin 2020 ja kahden robotin navetta on nyt toiminnassa. Kuulemme usein lopputuloksesta. Sirkku ja Mika kertovat meille matkastaan. Arki täyttyi työstä, rakentamisesta sekä lasten- ja kodinhoidosta. Matkan varrella työkuorma alkoi käydä liian suureksi ja Sirkku masentui. Sirkku ja Mika muistuttavat, että elämässä pitää olla muutakin kuin rakentamista ja töitä, myös investointien aikana.

Haastateltavamme on uusi maanviljelijä, jonka on otettava perheyrityksen ohjat käsiinsä isänsä sairastumisen vuoksi. Koska hänellä ei ole aiempaa kokemusta maatilan johtamisesta, hän on turhautunut ja hämmentynyt, mikä aiheuttaa hänelle jatkuvaa stressiä ja itsetunnon puutetta. Tämän vuoksi hän joutuu siirtämään monia päätöksiä työntekijöilleen. Halu kehittää itseään sai hänet ilmoittautumaan ammatilliseen koulutusohjelmaan, jossa hän hankki tietoja ja taitoja, joiden avulla hän pystyi lopulta ottamaan maatilan haltuunsa tyydyttävällä tavalla.

Ranskan maatalouden sosiaaliturvarahasto MSA ja maatalouden lomituspalvelu käynnistivät vuonna 2017 Ranskan laajuisen virkistystukijärjestelmän. Järjestelmän avulla ammatillisessa uupumustilanteessa olevat viljelijät voivat saada avustajan tilalleen, jotta tilan toiminnan jatkuminen voidaan varmistaa.

Leena viljeli miehensä kanssa Leenan kotitilaa. Tilalla oli ollut kanala vuoteen -96 asti, tämän jälkeen tila jatkoi kasvinvijelytilana. Leena kävi lisäksi ulkopuolisessa palkkatyössä ja puolisolla, Timolla, oli metsäkoneyritys. 2005 syksyllä pankinjohtaja kyseli pariskunnan nähdessään, että onko testamenttiasiat laitettu kuntoon. Jouluviikolla sattumien kautta tuli tilanne, jossa paperit kirjoitettiin ja keskinäinen testamentti saatiin laadittua. 2006 tammikuussa Timo kuoli tapaturmaisesti. Leena kertoo meille tarinansa siitä, miten hän on päässyt eteenpäin tällaisessa tilanteessa. Vaikka Leenalla on ollut hetkiä, joissa olisi voinut olla katkera, niin hän on pitänyt tärkeänä, että aina sieltä joku valo täytyy löytyä. Koska Leena oli elänyt toisten tukena menetyksen hetkessä, antoi se voimia oman puolison menetyksen käsittelyyn. Myös tukiverkko oli vahva, tuettavien ja tukijoiden roolit vuorottelivat, nyt Leena sai tukea ja apua.