Maatalousyrittäjien virkistystukijärjestelmä on aloite, joka perustettiin palveluksi tukemaan maatilan toiminnan jatkamista ja tarjoamaan helpotusta viljelijöille, jotka kärsivät ammatillisesta uupumuksesta ja loppuunpalamisesta. Järjestelmää testattiin aluksi Ranskan maatalousministeriössä vuonna 2017, ja sen alkuperäinen budjetti oli 4 miljoonaa euroa ensimmäiselle vuodelle. Varat osoitettiin MSA:lle (Ranskan maatalousalan sosiaaliturva), jolla oli keskeinen rooli tuen hallinnoinnissa.
Virkistysapujärjestelmän ensisijaisena tavoitteena oli lievittää maanviljelijöihin, erityisesti karjankasvattajiin, kohdistuvaa painetta, sillä heidän oli työskenneltävä tiloillaan päivittäin. Järjestelmän mukaan sosiaalinen avustaja kävi tilalla ja tarjosi viikon ajan tilapäistukea sitä tarvitseville viljelijöille. Vuosina 2018 ja 2019 tukea vähennettiin, ja vastuu järjestelmän rahoittamisesta siirrettiin MSA:lle ja niiden paikallisille sosiaaliturvarahastoille. Paikallisille MSA-rahastoille annettiin autonomia määritellä tukikelpoisuuskriteerit, tuen kesto ja viljelijän maksettavaksi jäävät kustannukset.
Virkistysapujärjestelmän osuus on 1 % maatalousyrittäjien lomituspalvelun korvauksista, mikä vastaa 50 000 työtuntia tai 6 250 päivää. Vuonna 2022 järjestelmään osallistui noin 1 800 viljelijää. Aloitteella on kuitenkin tiettyjä rajoituksia, jotka johtuvat pääasiassa paikallisten MSA-rahastojen ja niiden sosiaalisten ohjelmien budjettirajoituksista. Tämä voi johtaa rajoittaviin ehtoihin tai siihen, että viljelijöiden maksettavaksi jää suuri määrä rahaa, mikä lannistaa heitä hakemaan tätä tukea.
Lisäksi on olemassa muita esteitä, kuten viljelijöiden ja MSA:n väliset kireät suhteet, jotka johtuvat esimerkiksi maksamattomista maksuista, sekä viljelijöiden taipumuksesta pitää mielenterveysongelmansa yksityisinä.
MSA ja Service de Remplacement pyrkivät käyttämään virkistysapujärjestelmää viimeisenä keinona ja investoimaan sen sijaan maanviljelijöiden rakenteellisiin lomiin ja taukoihin paremman työ- ja yksityiselämän tasapainon ja kestävämmän ammatin saavuttamiseksi. Työ- ja yksityiselämän tasapainoa sovelletaankin hyvin koko maatalous- ja elintarvikealalla, lukuun ottamatta maanviljelijöitä itseään. Virkistysapujärjestelmää pidetään täydentävänä toimenpiteenä, jota olisi täydennettävä sosiaaliavustajien ja psykologien antamalla lisätuella. Huomionarvoista on, että 90 prosenttia myös muilta kuin lomituspalvelun jäseniltä saaduista pyynnöistä täytetään. Virkistysapujärjestelmä asettaa nämä pyynnöt etusijalle muiden hätätilanteiden, kuten sairauksien tai onnettomuuksien, rinnalla, jotta tilat pysyisivät kunnossa niiden omistajien ollessa hädässä.
Virkistysapujärjestelmän tehtäviin lähetetyt työntekijät ovat kokeneita henkilöitä, jotka ovat valmiita käsittelemään vaikeita tilanteita tiloilla, joilla he toimivat. Tavoitteena on sitouttaa vapaaehtoisia toimihenkilöitä näihin tehtäviin. Virkistysapuyksikkö kohtaa kuitenkin haasteita sopivien ehdokkaiden löytämisessä, koska kiinnostus maatalousalan ammatteja kohtaan on vähäistä, mikä vaikuttaa sen rekrytointimahdollisuuksiin.
Jatkotukijärjestelmän rahoitus perustuu ensisijaisesti MSA:han, jonka rahoituksesta vastaavat pääasiassa viljelijät itse. Vaikka jotkin maatalouselintarvikeketjun toimijat ovat tukeneet taloudellisesti paikallisia aloitteita, jotka koskevat viljelijöiden vuosilomia, ne eivät ole vielä laajentaneet tukeaan virkistysapujärjestelmään. Toistaiseksi ei ole keskusteltu muiden maatalousalan toimijoiden kuin viljelijöiden rahoittaman rahaston kaltaisten välineiden perustamisesta järjestelmän tukemiseksi.