Ennen Timon kuolemaa Leena oli joutunut kohtaamaan erilaisia menetyksiä. Se, että oli elänyt toisten tukena menetyksen hetkessä antoi voimia oman puolison menetyksen käsittelyyn. Myös tukiverkko oli vahva, tuettavien ja tukijoiden roolit vuorottelivat, nyt Leena sai tukea ja apua.
Leena on kiitollinen, että hänen oma perhe, vanhempansa, miehen sisarukset ja vanhemmat sekä ystävät olivat lähellä häntä. Yksi miehen siskoista nukkui Leenan kanssa samassa huoneessa tilanteen jälkeisenä aikana, pojat olivat kotona ja kaikki yhdessä. Surevan kohtaaminen oli toisille vaikeaa, toiset välttelivät Leenaa ja toisinaan Leena tuki suruun osaa ottavaa.
Kovat pakkaset alkoivat Timon kuolemasta seuraavalla viikolla. Navetalla oleva paisuntasäiliö alkoi vuotamaan. Sen korjaamiseen tuli avuksi naapurin isäntä. Siitä seuraavalla viikolla vessan suihku rikkoutui. Tiskikone rikkoutui. Samaan hetkeen tuntui kasaantuvan paljon kaikkea ylimääräistä ja hoidettavaa. Kaikki tämä sai Leenan ajattelemaan, että kyllä häntä tarvitaan vielä tässä maailmassa. Ei siinä auttanut muuta kun korjata ja hankkia uutta hanaa ja uutta tiskikonetta. Surun päälle nämä asiat tuntuivat kuitenkin hetkessä todella suurilta. Lisäksi Leenan äidin muisti alkoi heiketä siinä määrin, että hän ei enää pärjännyt kotona, myös Leenan isä muutti kerrostaloasuntoon lähemmäksi paikkaa, jossa Leenan äiti oli hoidossa. Heinä-elokuussa 2006 Leena oli ensimmäistä kertaa elämässään yksin kodissaan. Saman vuoden syksyllä appiukko menehtyi. Leena joutui luopumaan monesta läheisestään lyhyessä ajassa.
Leena piti parhaana ratkaisuna luopua uudesta luottamustehtävästä, joka oli tammikuun alussa alkanut. Hän ilmoitti myös muihin yhdistyksiin, joissa toimi aktiivisesti, että ei hoida enää yhdistysten asioita. Sieltä hänelle vastattiin, että hoida vaan, mutta sinua autetaan. Niinpä Leena jatkoi yhdistyksissä toimimista. Tehtävät säilyivät, mutta kevennettyinä.
Sitten tuli kevät ja kylvöt oli saatava hoidettua. Vaikeimpia hetkiä oli aina ensimmäiset kerrat, kun jokin kone otettiin käyttöön. Sen jälkeen muut kerrat oli jo helpompia. Ensimmäinen kesä oli ihan hirveä.
Hukkakauraa tuntui tulevan kauheasti. Leena kävi niitä repimässä välillä lasten, välillä naapurin isännän kanssa. Taakka tuntui kohtuuttomalta ja välillä kiukutti, että miksi näin piti käydä, miksi Timon piti kuolla. Halu elää vei kuitenkin eteenpäin.
Syksyllä Leena oli juuri lähdössä ulkomaan matkalle ystävänsä kanssa, kun tarkastaja soitti hänelle. Tarkastusajankohta sovittiin reissun jälkeiselle ajalle. Tarkastus sujui lopulta hyvin, mutta kyllä siinä kohtaa tuntui, että ei voi olla totta.
Isoimpia suruja asiaan liittyen on ajatukset siitä, että esimerkiksi lapsenlapset eivät ole tunteneet isoisäänsä, se on kipeä asia.
Leenalla on ollut monenlaista oman terveyden kanssa. Hän kuvaa luonnettaan positiiviseksi, tyyliltään hän on eloisa. Selviämiskeinonaan hänellä on ollut läheiset ja aktiivisena pysyminen. Tilan pellot ovat olleet vuokrattuna vuodesta 2015 toiselle viljelijälle. Leena harrasti miehensä kanssa tanssimista. Siitä Leena piti kiinni myös Timon kuoleman jälkeen. Tanssi antoi myös elämään sisältöä. Tällä hetkellä tanssiharrastus jatkuu läheisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on Leena on pitänyt yhtä jo useamman vuoden. Luonto ja vesi ovat Leenalle tärkeitä. Kodin vieressä kuohuva kosken kohina antaa hänelle voimaa. Vesi elementtinä antaa mielelle rauhan.
