Lypsykarjan navetan rakentamisen jälkeen, joka oli jo haastavaa aikaa, syntyi ensimmäinen lapsi.
Asuntotilanne muuttui entistäkin ahtaammaksi ja ahtaammaksi:
Maatilalla oli aina ehdoton etusija.
Isä ei näin ollen ollut läsnä pojan syntymässä: hän oli navetassa. Siitä lähtien vaimo puuttuu maatilan työntekijänä ja maanviljelijöiden vanhemmat kohtasivat terveysongelmia. Vieraantuminen kiihtyi.
Riippuvuus jatkuvasta kasvusta, yhä suuremmaksi ja suuremmaksi kasvamisesta johti vieraantumiseen vaimosta ja lapsesta.
Tässä perheviljelmässä sukupolvet työskentelevät yhdessä. He tekevät kovasti töitä, ja jossain vaiheessa he menettivät suunnan.
Navetan rakentaminen tapahtui sovinnollisesti kaikkien perheenjäsenten kesken, jotta he pystyivät ottamaan askeleen eteenpäin ja saivat paremmat ja suuremmat tilat:
Lypsykarjan navetan rakentamisen jälkeen, joka oli jo haastavaa aikaa, syntyi ensimmäinen lapsi.
Asuntotilanne muuttui entistäkin ahtaammaksi ja ahtaammaksi:
Maatilalla oli aina ehdoton etusija.
Isä ei ollut läsnä pojan syntymässä: hän oli navetassa. Siitä lähtien vaimo puuttuu maatilan työntekijänä ja maanviljelijöiden vanhemmat joutuivat hoitamaan terveysongelmia.
Maanviljelijän isällä diagnosoitiin pitkälle edennyt MS-tauti, äidillä diagnosoitiin nivelrikko koko kehossaan.
Vieraantuminen kiihtyi.
Vaimo on täysin hukkua lapseenhoitoon ja tilanteeseen.
He asuvat kahdessa kaoottisessa huoneessa ilman yhteyttä (Covid) muihin perheisiin tai äiteihin, ja hänen omat vanhempansa ovat noin 50 kilometrin päässä. Kastehaastattelussa (lapsi on vuoden ikäinen) vaimolla diagnosoidaan vakava masennus. Keskustelun aikana kävi ilmi, että hänellä oli lyhyt rakkaussuhde lankonsa kanssa, jotta hän tuntisi jälleen itsensä.
Niinpä koko tilanteesta tuli lyhyessä ajassa haastava puolisoille, heidän pienelle perheelleen ja myös laajemmalle perheelle.
Kaikki asianosaiset olivat häkeltyneitä. Tilanne näytti toivottomalta. Ero oli näköpiirissä. Heräsi kysymys: ”Kenen vuoksi me teemme tämän kaiken?”
Samaan aikaan on taloudellisia rajoitteita tehtyjen investointien jälkeen ja siten eroaminen oli lähes taloudellinen mahdottomuus teknisellä tasolla.
Perhelääkäri halusi tarjota psykologista apua. Kenelläkään osallistujista ei ollut asiasta aiempaa kokemusta. Vasta diakoniatyöntekijän kanssa käydyn keskustelun ja hänen saattajansa kanssa he ymmärsivät, että ulkopuolinen apu oli välttämätöntä.
Tässä tapauksessa oli onnenpotku, että psykologinen apu molemmille puolisoille voitiin aloittaa välittömästi. Tämä johti konkreettisiin ja hyviin keskusteluihin sekä elämän ja toiminnan pohdintaan.
Kotieläintiloilla ei juuri ole varaa vapaapäiviin.
Jos uusia huomattavia investointeja tehdään vieraan pääoman turvin, tilanne voi muuttua hyvin joustamattomaksi kaikille osapuolille.
Onni onnettomuudessa oli se, että vaimon sukulainen, joka oli jäänyt varhaiseläkkeelle, auttoi maatilalla epäröimättä, kun sitä pyydettiin. Tämä johti fyysiseen helpotukseen, antoi aikaa perheelle, avioliitolle, parisuhteelle, vaimolle ja lapselle. Luottamusta voitiin jälleen rakentaa, ja oli jälleen mahdollista tuntea rakkautta ja osallistua elämään. Tämä helpotti myös maanviljeljän vanhempien taakkaa maatilalla.
Tilanteet muuttuvat.
Itsetuntoa ei tarvitse määritellä jatkuvan kasvun ja ”enemmän ja enemmän” -ajattelun perusteella
Maatalousyrittäjät saavat elää myös yksityisesti.
Tämä vaikuttaa hyvin loogiselta kaikille, myös maanviljelijöille.
Mutta jos perheyritys jostain syystä jyrää sinut, on olemassa taipumus, joka ei ole sattumanvarainen, mutta joka ei monissa tapauksissa johda hyviin tuloksiin: työskennellä yhä enemmän ja enemmän. Jäädä navettaan, eikä nähdä enää kokonaiskuvaa pidemmälle.
On erittäin tärkeää, että perheyrittäjänä tekee päätöksensä ja huolehtii paitsi yrityksestä myös perheestä. Tämä on hedelmällistä.
”Pelkät lehmät ja jatkuva kasvu eivät ole oikea tapa. Tarvitaan laajempaa näkemystä ja avointa mieltä!”
Mikä elämässä on tärkeää?
On hyvä tarttua kirjaan, joka ei ole maatalouskirjallisuutta. Suositeltavaa luettavaa:
Michael Ende: Peppo der Straßenkehrer (Peppo ladunlakaisija)
Heinrich Böll: der Fischer (Kalastaja)
Tässä perheviljelmässä sukupolvet työskentelevät yhdessä.
Kova ja vakaa työ on vakauden ja maadoittumisen lähde, erityisesti maanviljelyssä, kun työskennellään luonnon, maaperän, kasvien ja eläinten kanssa.
Kova työ on hyvä ja hieno asia, jopa kaikki äärimmäiset kausihuiput.
Jossain vaiheessa on kuitenkin oltava varovainen, jotta kompassi säilyy ja suunta ei katoa.
Jos lapsesi syntyy, etkä ole paikalla, koska et ole saanut työtäsi valmiiksi, sinun on kiireesti mietittävä uudelleen, mitä teet, miten olet järjestäytynyt ja miten asetat prioriteettisi.
Ulkopuolisen avun hankkiminen voi olla erittäin hyödyllistä monissa tämän kaltaisissa tapauksissa.
Tässä tapauksessa oli onni onnettomuudessa, että nuori maanviljelijäperhe sai sukulaiselta tukea valtavasta työmäärästä selviytymisessä.
Funded by the European Union. Views and opinions expressed are however those of the author(s) only and do not necessarily reflect those of the European Union or the European Education and Culture Executive Agency (EACEA). Neither the European Union nor EACEA can be held responsible for them.