Haastateltavamme on uusi maanviljelijä, jonka on otettava perheyrityksen ohjat käsiinsä isänsä sairastumisen vuoksi. Koska hänellä ei ole aiempaa kokemusta maatilan johtamisesta, hän on turhautunut ja hämmentynyt, mikä aiheuttaa hänelle jatkuvaa stressiä ja itsetunnon puutetta. Tämän vuoksi hän joutuu siirtämään monia päätöksiä työntekijöilleen. Halu kehittää itseään sai hänet ilmoittautumaan ammatilliseen koulutusohjelmaan, jossa hän hankki tietoja ja taitoja, joiden avulla hän pystyi lopulta ottamaan maatilan haltuunsa tyydyttävällä tavalla.

Sirkku ja Mika pitävät kahden robotin navettaa Suomessa. Heidän aloittaessaan tilalla 1997 oli heillä lypsyssä 20 lehmää, tällä hetkellä tilalla on 150 lypsävää. Investointeja he ovat tehneet jaksoissa. Viimeisin laajennus aloitettiin 2020 ja kahden robotin navetta on nyt toiminnassa. Kuulemme usein lopputuloksesta. Sirkku ja Mika kertovat meille matkastaan. Arki täyttyi työstä, rakentamisesta sekä lasten- ja kodinhoidosta. Matkan varrella työkuorma alkoi käydä liian suureksi ja Sirkku masentui. Sirkku ja Mika muistuttavat, että elämässä pitää olla muutakin kuin rakentamista ja töitä, myös investointien aikana.

Lypsykarjan navetan rakentamisen jälkeen, joka oli jo haastavaa aikaa, syntyi ensimmäinen lapsi. Asuntotilanne muuttui entistäkin ahtaammaksi ja ahtaammaksi:

Fiona on maanviljelijän vaimo ja neljän nuoren aikuisen lapsen äiti. Fiona luopui maatilan ulkopuolisesta työstään ollakseen kokopäiväisesti kotona ja auttaakseen maatilan hoidossa pari vuotta avioitumisensa jälkeen. Hänen mielestään työskentely muualla kuin kotona ja aamuin illoin maatilan töissä auttaminen oli väsyttävää ja uuvuttavaa. Fiona korosti, että työstä luopuminen jätti hänet taloudellisesti riippuvaiseksi aviomiehestään ja muista hänen perheenjäsenistään, jotka myös osallistuivat maatalousyritykseen. Nämä uudet olosuhteet synnyttivät tunteita eristäytyneisyydestä, heikosta itsetunnosta ja identiteetin menettämisestä.