Kun isän traaginen kuolema ladossa oli tapahtunut, nimettiin puheissa maanviljelijä tilan jatkajaksi, hänen ollessa vasta 12-vuotias. Perheviljelmällä syntyi tilanne, joka oli täynnä paineita.

Monien nopeasti peräkkäin tapahtuneiden kuolemantapausten jälkeen syntyi valtava paine, joka johti poikkeuksellisen myönteisiin yhteisiin toimiin. Kylän ja alueen naiset astuivat esiin, reagoivat ja ryhtyivät merkittäviin toimiin.

Leena viljeli miehensä kanssa Leenan kotitilaa. Tilalla oli ollut kanala vuoteen -96 asti, tämän jälkeen tila jatkoi kasvinvijelytilana. Leena kävi lisäksi ulkopuolisessa palkkatyössä ja puolisolla, Timolla, oli metsäkoneyritys. 2005 syksyllä pankinjohtaja kyseli pariskunnan nähdessään, että onko testamenttiasiat laitettu kuntoon. Jouluviikolla sattumien kautta tuli tilanne, jossa paperit kirjoitettiin ja keskinäinen testamentti saatiin laadittua. 2006 tammikuussa Timo kuoli tapaturmaisesti. Leena kertoo meille tarinansa siitä, miten hän on päässyt eteenpäin tällaisessa tilanteessa. Vaikka Leenalla on ollut hetkiä, joissa olisi voinut olla katkera, niin hän on pitänyt tärkeänä, että aina sieltä joku valo täytyy löytyä. Koska Leena oli elänyt toisten tukena menetyksen hetkessä, antoi se voimia oman puolison menetyksen käsittelyyn. Myös tukiverkko oli vahva, tuettavien ja tukijoiden roolit vuorottelivat, nyt Leena sai tukea ja apua.

Farmers4Safety Managing Risk Together EIP AGRI -pilottihankkeessa otettiin käyttöön vertaisryhmämentorointi- ja valmentajamalli, jonka tarkoituksena oli saada viljelijät muuttamaan asenteita ja käyttäytymistä maatilojen turvallisuuden suhteen puuttumalla maatilojen turvallisuuteen ja henkiseen hyvinvointiin liittyviin sosiaalisiin normeihin ja parantamalla niitä.