Menu
Maailman terveysjärjestö (WHO) on todennut, että ”mielenterveys on enemmän kuin mielenterveyshäiriöiden puuttumista” ja pitää sitä ”olennaisena osana terveyttä; itse asiassa terveyttä ei ole ilman mielenterveyttä”. WHO:n peruskirjassa todetaan, että ”terveys on täydellisen ruumiillisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä ainoastaan taudin tai raihnaisuuden puuttuminen.” Tämä tarkoittaa, että mielenterveys on enemmän kuin vain mielenterveyshäiriöiden tai psyykkisten rajoitteiden puuttumista. Se on olennainen osa terveyttä.
WHO määrittelee mielenterveyden seuraavasti: ”Mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen tunnistaa omat kykynsä, pystyy selviytymään elämään normaalisti kuuluvista paineista, työskentelemään tuloksia tuottavasti ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.”
Siksi mielenterveys määräytyy useiden sosioekonomisten, biologisten ja ympäristötekijöiden perusteella.
Tässä moduulissa tarjotaan yleistä tietoa kolmesta yleisimmästä mielenterveyshaasteesta eli masennuksesta, stressistä ja ahdistuksesta, sekä siitä, miten käsitellä leimautumista ja toipumista.
On tärkeää edistää avoimuuden kulttuuria ja tukea mielenterveysasioita maatalousyhteisössä. Maanviljelijöiden kannustaminen asettamaan mielenterveytensä ja hyvinvointinsa etusijalle ja rakentamaan sosiaalisia yhteyksiä ja verkostoja ovat kaikki ratkaisevia vaiheita maanviljelijöiden stressin, ahdistuksen ja huonojen mielenterveystulosten käsittelemisessä.
HUOMIO: FARMRes-resurssit on tarkoitettu tarjoamaan yleistä tietoa, eikä niitä ole tarkoitettu korvaamaan ammatillista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa.
Masennus on mielenterveyshaaste, johon liittyy matalaa mielialaa tai kiinnostuksen ja nautinnon menetystä työstäsi, toiminnoistasi ja muista asioista, joista henkilö yleensä nauttii. Masennus voi myös aiheuttaa muunlaisia muutoksia siihen, miten henkilö ajattelee, tuntee tai käyttäytyy.
On tärkeää huomata, että koetut merkit voivat vaihdella. Myös se voi vaihdella, kuinka voimakkaita nämä tunteet ovat, kuinka kauan ne kestävät ja kuinka paljon ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään.
Lievä masennus tarkoittaa, että henkilön mieliala voi olla matala, mutta hän voi silti jatkaa päivittäistä maatilan elämää ja työrutiineja. Henkilö voi tuntea, että kaikki tuntuu paljon vaikeammalta, vähemmän arvokkaalta ja vaikeammalta tehdä ja että kaikki tuntuu kamppailulta. Meidän maanviljelijöiden voi ymmärrettävästi olla helppoa tuntea olonsa ylityöllistetyksi, stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi. Seuraavassa osiossa tarkastellaan, miten maatalouteen liittyvät kamppailut voivat heikentää hyvää mielenterveyttä ja miten käsitellä mielenterveyshaasteisiin liittyvää vääränlaista leimautumista.
Kuka tahansa meistä voi kokea hetkiä, jolloin mielialamme on matala. Olemme surullisia tai vain kyllästyneitä. Usein nämä tunteet tulevat ja poistuvat ajan myötä. Matalan mielialan taustalla on syy.
Se voi kuitenkin muuttua masennukseksi, jos tunteista tulee niin ikäviä ja ylivoimaisia, että ne häiritsevät jokapäiväistä elämää ja kestävät useita viikkoja tai kuukausia. Masennuksen merkkejä on monia, ja kaikkien kokemukset vaihtelevat.
Masentunut voi tuntea itsensä seuraavanlaiseksi:
Masentunut voi toimia näin:
Tutustu tähän menestystarinaan ymmärtääksesi asiaa paremmin: George Graham
Maanviljely on työtehtävä, ja useimpien maanviljelijöiden työpaikka on yleensä perheen kodin ympärillä. Näin ollen he eivät ole koskaan kaukana työympäristöstään. Näissä olosuhteissa maanviljelijän on vaikea unohtaa työtaakkaansa.
Maatalous tuo omat ainutlaatuiset stressitekijänsä, esimerkiksi pitkät työajat, taloudelliset paineet, ilmastoasiat ja määräysten noudattaminen. Myös perhesuhteet tai päivittäinen sosiaalinen eristäytyminen vaikuttavat henkilökohtaisella tasolla maanviljelijän päivittäiseen työrutiiniin. Lisäksi on ulkoisia tapahtumia, joihin maanviljelijöillä on vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusvaltaa inflaatiosta, vaihtelevista sääolosuhteista, luonnonkatastrofeista kansainvälisiin tapahtumiin, kuten Ukrainan sota ja sen monet vaikutukset hyödykkeisiin, joista maanviljelijät ovat riippuvaisia, kuten rehu ja lannoitteet, sekä vaikutukset öljyn ja viljan hintoihin.
Stressi voidaan määritellä muutokseksi, joka aiheuttaa fyysistä ja emotionaalista henkistä rasitusta. Se on kehon vastaus johonkin, mikä vaatii välitöntä huomiota tai toimintaa. Tietoisuus siitä, miten reagoi stressiin, voi vaikuttaa merkittävästi mielenterveyteen ja hyvinvointiin.
Stressi on kehomme vastaus tilanteen tai elämäntapahtuman aiheuttamiin paineisiin. Stressi on luonnollinen vastaus haastaviin, välttämättömiin tilanteisiin tai elämäntapahtumiin, joista monet on mainittu johdannossa. Stressistä tulee ylivoimaista, kun se vaikuttaa henkilön kykyyn selviytyä. Stressi voi olla ylivoimaista ja saada tuntemaan, että voit vaikuttaa tilanteeseen voi vain vähän tai ei ollenkaan ja että olet väsynyt, uupunut ja huonolla tuulella. Stressi voi vaikuttaa henkilöön sekä fyysisesti että emotionaalisesti ja vaihtelevalla intensiteetillä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että stressi voi olla myönteistä, koska se tekee henkilöstä valppaamman ja motivoi häntä suoriutumaan paremmin tietyissä tilanteissa. Stressi on kuitenkin todettu hyödylliseksi vain, jos se on lyhytaikaista. Liiallinen tai pitkäaikainen stressi voi johtaa sairauksiin, kuten sydänsairauksiin ja mielenterveyshaasteisiin, kuten ahdistukseen ja masennukseen. Stressi liittyy myös moniin maatilojen onnettomuuksiin, jotka johtuvat stressaavissa tilanteissa työskentelystä.
Ahdistus on yksi yleisimmistä mielenterveyshaasteista ympäri maailmaa.
Jokainen tuntee ahdistusta jossain vaiheessa elämäänsä. On normaalia kokea ahdistusta jokapäiväisissä tilanteissa. Ahdistuksen alhainen taso esimerkiksi stressin yhteydessä ei ole täysin kielteistä. Jatkuva ja liiallinen ahdistus voi kuitenkin olla häiritsevää ja viitata vakavampiin ongelmiin, jotka johtavat esimerkiksi masennukseen.
Mitä ahdistus tarkoittaa?
Sanaa ”ahdistus” käytetään yleensä kuvaamaan huolta tai kun pelko on jäytävää ja jatkuu ajan myötä. Ahdistus on pelkoa, joka liittyy yleensä havaittuun uhkaan tai johonkin, joka menee pieleen tulevaisuudessa, mutta se voi johtua myös jostain, joka tapahtuu juuri nyt. Toisin kuin itse pelko, joka on reaktio välittömään vaaraan, ahdistus on jatkuvaa huolestuneisuutta, ja joskus sille ei ole erityistä syytä. Ahdistus tapahtuu, kun pelko hukuttaa sinut ja haluat välttää tilanteita, jotka saattavat tehdä sinut ahdistuneeksi.
Tätä kehää voi olla vaikea katkaista, mutta on olemassa monia myönteisiä tapoja selviytyä, joten se ei estä elämästä täyttä elämää. Monilla ahdistuksen tunteet menevät ohi yhtä nopeasti kuin tulivatkin, mutta toisille ne voivat olla pitkittyneitä ja vakavampia ongelmia.
Ahdistuksen merkit voivat kestää pitkään tai vain tulla ja mennä. Ahdistunut saattaa huomata, että hänellä on vaikeuksia esimerkiksi seuraavien päivittäisten asioiden kanssa:
Ahdistus voi tehdä maatalouden harjoittamisesta erityisen vaikeaa ja haastavaa erittäin voimakkaan, usein esiintyvän ja jatkuvan jokapäiväisiin tilanteisiin liittyvän huolen ja pelon takia. Tällaiset jatkuvat pysyvät tunteet vaikuttavat ja häiritsevät säännöllistä päivittäisiä rutiininomaisia maataloustöitä.
Eräitä yleisimpitä ahdistuksen merkkejä ovat:
Mielenterveyshaasteisiin liittyvä leimautuminen maatalousyhteisössä on monimutkaista ja merkittävää. Se johtuu yhdistelmästä kulttuurisia, taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä, jotka edistävät maanviljelijöiden kohtaamia ainutlaatuisia haasteita. Tämä edistää sitä, että maanviljelijät välttelevät mielenterveyshaasteistaan puhumista. Leimautumista voidaan tarkastella seuraavien maanviljelijöihin vaikuttavien keskeisten kysymysten kautta.
Historiallinen leimautuminen ja perinteet: Perinteisesti maataloutta on pidetty kovana, joustavana alana, jossa henkistä ja fyysistä voimaa arvostetaan suuresti. Tällainen historiallinen näkökulma voi pitää yllä ajatusta siitä, että mielenterveyshaasteista kertominen ei ole luonnollista maanviljelijän identiteetille.
Perinteiset miehin liittyvät stereotypiat: Maatalousyhteisöissä voi olla sukupuoliin liittyviä stereotypioita, sillä emotionaalista haavoittuvuutta pidetään niissä usein heikkouden merkkinä. Tämä voi aiheuttaa haluttomuutta keskustella tai tunnustaa mielenterveyshaasteita ja/tai henkilökohtaisia kamppailuja.
Maaseutukulttuuri ja itsenäisyys: Maatalousyhteisöissä pidetään usein yllä vahvaa kuvaa itsenäisestä maanviljelijästä. Mielenterveysongelmia voidaan pitää merkkinä heikkoudesta tai kyvyttömyydestä selviytyä kyseisen elämäntavan vaatimuksista. Tämä kulttuurinen normi voi estää maanviljelijöitä hakemasta apua.
Eristäytyminen ja yksinäisyys: Maatalous voi olla eristäytymistä aiheuttava ala, koska maatalouskäytäntöihin liittyy pitkiä työpäiviä. Eristäytyminen voi johtaa yksinäisyyden tunteeseen ja pahentaa olemassa olevia mielenterveyshaasteita. Sosiaalisen vuorovaikutuksen puute voi myös tehdä maanviljelijöille vaikeammaksi tunnistaa, kun heillä itsellään tai heidän kollegoillaan on ongelmia.
Epävarmuus ja taloudelliset paineet: Maatalous on luonteeltaan yleensä erittäin arvaamatonta, kuten aiemmin todettiin. Vaihtelevat olosuhteet, kuten aiemmin mainitut velat, voivat johtaa merkittävään stressiin ja ahdistukseen. Avun hakeminen tällaisista epävarmoista olosuhteista johtuviin mielenterveyshaasteisiin voi tuntua toiselta taakalta, jota on vältettävä.
Palvelujen puute: Mielenterveyspalvelujen puute voi vaikeuttaa maanviljelijöiden tarvitseman asianmukaisen avun saamista kriisiaikoina. Maaseutualueilla on usein rajalliset mahdollisuudet saada mielenterveyspalveluja kaupunkialueisiin verrattuna. Mielenterveysalan ammattilaisia, hoitolaitoksia ja tukiryhmiä voi olla vähemmän.
Tietoisuuden ja koulutuksen puute: Joissain tapauksissa tietoisuus ja ymmärrys mielenterveysongelmista voi olla rajallista maatalousyhteisöissä. Koulutuksen puute voi johtaa väärinkäsityksiin ja kyvyttömyyteen tunnistaa, milloin apua tarvitaan. Mielenterveyteen liittyvän leimautumisen käsitteleminen maatalousyhteisöissä edellyttää monitahoista lähestymistapaa.
Leimautumisen ja mielenterveyshaasteiden käsitteleminen
Näitä tekijöitä käsittelemällä on mahdollista vähentää mielenterveyteen liittyvää leimautumista maataloudessa tarjoamalla seuraavia:
Koulutus ja tietoisuus: Mielenterveyttä, sen esiintyvyyttä ja käytettävissä olevia resursseja koskevan koulutuksen tarjoaminen on ratkaisevan tärkeää. Tämä voi auttaa poistamaan väärinkäsityksiä ja kannustamaan avoimia keskusteluja.
Tukiverkostot: maanviljelijöiden kannustaminen olemaan yhteydessä toisiinsa ja tukemaan toisiaan auttaa torjumaan eristäytymistä ja yksinäisyyttä.
Resilienssin ja selviytymisstrategioiden edistäminen: maanviljelijöille on tärkeää opettaa tehokkaita selviytymismekanismeja stressin ja epävarmuuden käsittelemiseksi hyvän mielenterveyden ylläpitämiseksi.
Mielenterveystyön edistäminen: Vaikutusvaltaisilla henkilöillä, maatilojen johtajilla ja roolimalleilla voi olla merkittävä rooli leimautumisen vähentämisessä, kun he keskustelevat avoimesti mielenterveyshaasteista.
Mitä vaiheita aiheeseen liittyen voidaan toteuttaa viiden hyvinvointitoimen harjoittamiseksi?
Yksinkertaisia esimerkkejä maanviljelijöille sopivista hyvinvointitoimista
Sosiaalinen vuorovaikutus ja tunne muiden ihmisten arvostuksesta ovat ihmisen perustarpeita. Säännöllisten sosiaalisten yhteyksien muodostaminen maatilan ulkopuolella voi olla vaikeaa, joten voi olla tarpeen varata aikaa mennäksesi ulos seurustelemaan tarpeisiisi parhaiten sopivalla tavalla.
Se voisi olla esimerkiksi kuppi teetä, kävely ja keskustelu naapurin kanssa. Voisit myös tehdä vapaaehtoistyötä paikallisessa yhteisössä – se on erinomainen tapa verkostoitua.
Tee liikunnasta säännöllinen tapa, koska se voi parantaa mielialaa. Säännöllinen liikunta liittyy vähäisempään masennukseen, stressiin ja ahdistukseen. Liikunta edistää sekä fyysistä että henkistä terveyttä ja hyvinvointia.
Yksi hyödyllinen tapa maatalouden kannalta on harkita mönkijän hylkäämistä ajoittain ja kävellä sen sijaan. Liikunta vapauttaa endorfiineja, jotka voivat saada sinut tuntemaan olosi valppaammaksi, energisemmäksi ja kykeneväksi selviytymään haasteista. Voit myös luoda maatilan ulkopuolisia aktiviteetteja, kuten liittyä pyöräilykerhoon tai jalkapallojoukkueeseen tai osallistua paikallisten urheiluseurojen järjestämiin sisäaktiviteetteihin.
Havainnoi, miltä sinusta tuntuu sekä fyysisesti että henkisesti. Kun maanviljelijä on kiireinen, on olemassa fyysisen ja henkisen ylikuormituksen riski, joka aiheuttaa uupumuksen riskin. Käytännöllisin tapa vähentää tällaista sotkua on pysähtyä, pitää tauko ja kerätä ajatuksia olemalla tietoinen ympäröivästä anteliaasta luonnosta, laiduntavien eläinten äänestä, linnuista, maatasi reunustavien puiden kauneudesta – sallimalla itsellesi nämä muutamat satunnaiset itsehoidon hetket voit tuntea olosi rauhalliseksi ja elämääsi hallitsevaksi.
Kiinnostus kaikenlaisiin asioihin maatilalla ja sen ulkopuolella on hyväksi mielelle ja keholle. Uusien maanviljelytapojen oppiminen pitää motivoituneena ja aktiivisena.
Itsetunnon kannalta on tärkeää toivottaa uudet mahdollisuudet ja kokemukset tervetulleiksi. Tutustu paikallisiin aikuiskoulutusohjelmiin ja katso, mitä niillä on tarjottavana. Aikuisille tarkoitetuille luennoille meneminen tarjoaa myös mahdollisuuden saada uusia ystäviä ja seurustella.
Paikalliset kirjastot tarjoavat runsaasti tietoa ja yhteisöllisiä keskusteluja kaikenlaisista asioista. Hyödynnä verkko-oppimismahdollisuuksia
Antaminen on tärkeää ja hyödyllistä, koska se voi saada sinut tuntemaan olosi paremmaksi tunnustamisen ja kiitollisuuden jakamisen avulla. On todella arvokasta, jos aikasi, sanasi ja tekosi hyödyttävät muita. Se on kuin emotionaalista endorfiiniä, joka luo myönteisiä tunteita ja energisoi sinua. Se voi olla yhteyden ottaminen haasteiden kanssa kamppailevaan naapuriin, hänen kuuntelemista ja ystävyyden käden tarjoamista hänelle.
Salli kuitenkin itsellesi myös itsehoitoa ja itsemyötätuntoa. Ota hetki aikaa ja pysähdy miettimään omia tarpeitasi ja anna itsellesi omaa laatuaikaa. Se ei ole itsekäs teko.
Euroopan Unionin rahoittama. Näkemyksen ja mielipiteet ovat yksittäisten tekijöiden omia ja eivät välttämättä edusta Euroopan Unionin tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) näkemystä. Euroopan Unionia tai EACEA ei voida pitää vastuullisena niihin.